Olen aina ollut sellainen aidan matalimmasta kohdasta menijä liikunnan suhteen. Inhosin liikuntatunteja ainakin yläasteella, ala-asteellahan ne tunnit olivat oikeastaan leikkimistä. En oikein tiedä syytä sille miksi se liikka oli niin inhaa. Aina oli menkat kun olisi pitänyt uida ja paha olo iski juuri ennen hiihtorääkkiä. Rääkkiä se minulle oli. Pesis oli yksi niistä harvoista lajeista joista tykkäsin ja otti niin päähän kun pelikavereina oli muutama tyttö, jotka eivät edes yrittäneet osua palloon. Ja minähän olen varmasti ainoa Suomessa joka on suorittanut lukion liikkaykkösen kakkosvuonna, koska ei päässyt sitä ekana vuonna läpi (en siis ollut juurikaan paikalla noilla tunneilla). Huokaus.
Koulun jälkeen en juurikaan liikkunut muutenkaan. Joskus yritin jotain lenkkeilyä tai uintia, mutta koskaan mikään laji ei vienyt minua mennessään. En siis löytänyt liikunnan iloa koskaan ja liikkuminen tuntui typerältä ja turhalta ajanvietteeltä. Olenhan tällainen nautiskelija ja ruoan ja herkkujen ilot tuntuivat paljon tärkeämmiltä ja paremmilta. En siis tajunnut että voin nautiskella ruuasta hyvällä omallatunnolla jos liikun vastapainoksi. Ei ei, no way, herkut tänneheti, verkkarit piiloon! Olen aina ollut normaalipainoinen, mitä nyt keskivartaloon kertyy helposti ylimääräistä joten en ajatellut painoasioitakaan.
Kunnes sitten... Noin viisi kuusi vuotta sitten tajusin olevani jo hiukan liiankin tuhti. En siis todellakaan mikään ylipainoinen, mutta paremmaltakin voisi olo tuntua. Ja siinäpä se. Jos olo tuntuu omassa kropassa huonolta, on asialle tehtävä jotain. Jos vyötäröllä on hiukan ylimääräistä mutta olo on omassa kehossa ihana, mitäpä niistä vyötärökiloista! Antaa mennä vaan! Minulla kuitenkin alkoi olla inhottava olo ja vaatteetkin tuntuivat pieniltä.
Aloin liikkua. Menin spinningiin ekaa kertaa ja se tuntui omalta lajilta. Ja on sitä edelleen. Kokeilin joogaa, jota inhosin. Aerobicia vihaan täydestä sydämestäni. Omia lajejani ovat spinningin lisäksi ainakin kuntonyrkkeily, gymstick, kahvakuula, laskettelu, pilatesta, taijita ja joogaa yhdistelevä body balance sekä lenkkeily kävellen. Juoksuun en ole päässyt kiinni, ainakaan vielä. Kuntosaleilu olisi todella hyvä juttu minulle, mutta en saa siitä säännöllistä toimintaa itselleni. Se onkin suurin ongelmani. Skippaan liikuntahetket liian helposti! Vanha laiskimusnautiskelija nostaa päätään liian usein ja kuiskii korvaan, että "ehdithän sinä myöhemminkin, syö nyt vaan sitä brietä, namnam, ai kun hyvää". Siksi minulla onkin hyvä olla liikkujakavereita joiden kanssa lähteä jumppaan tai lenkille. Minua pitää joskus vähän repiä irti sohvasta...
Olen myös oppinut sanomaan itselleni, että nyt lähdet, etkä keksi tekosyitä. Liikunnasta tulee myös nykyään se hyvä olo! Harmi kun en tajunnut sitä silloin nuorempana. Menneitä on kuitenkin turha miettiä, tärkein hetki on juuri nyt. Olen harkinnut myös liittymistä johonkin liikuntapäiväkirjatsydeemiin, esim. Heia Heiaan. Sekin voisi tsempata itseä liikkumaan enemmän ja säännöllisemmin. Onkos siellä kellään kokemusta sellaisesta?
Tulevaisuudessa haluaisin kokeilla roller derbyä, pumppia (jotenkin pelottava laji) sekä jotain suht helppoa rytmillistä tuntia. Aerobicia vihaan juuri siksi koska en pysy missään koreografioissa perässä, enkä siis saa hikeä pintaan. Olen todella huono tanssillisissa jutuissa, siksipä olisi hienoa uskaltautua jollekin tanssilliselle tunnille (ei kuitenkaan aerobiciin tai zumbaan yhh). Mutta saas ny nähdä!
Tämän jutun pointti oli se, että kenestä tahansa voi tulla liikkuja. Se kannattaa. Olo on hyvä ja kaiken jaksaa paremmin. Just do it :)
Hauskaa (ja liikunnallista?) torstaita!