Stressierkki täällä hei! Narskuttelen hampaita, vatsa oireilee, itku on herkässä ja unentulo tiukassa. Työt mietityttävät ja ensi-ilta aiheuttaa jännitystä jo nyt. Thank god Mikko on reissussa niin ei tarvitse miettiä parisuhteen hoitamista. Joku voisi lohkaista tähän kohtaan että on sitä pahempiakin stressin aiheuttajia ja hektisempiäkin elämänvaiheita, mutta minä stressaan tässä ja nyt. Tämäkin taitaa olla jokaisella omanlaistaan, että mistä stressaa ja miten paljon.
Mutta se siitä, tämä helpottaa kun ensi-ilta on ohi. Haluankin nyt otsikon mukaan ylistää äitejä. Miten ihmeessä ihminen voi pystyä hoitamaan samanaikaisesti työt, harrastukset, lapset ja parisuhteen? Jos minulle aiheuttaa stressiä jo kolmen asian yhdistäminen, niin miten sitten kun siihen lisää vielä jälkikasvun? Minusta on ihan superhienoa että ihminen, tai siis nainen, voi pystyä siihen.
Ehkäpä naisesta tulee supersankari äitiyden myötä? Erikoisvoimina ajankäytön hallinta, lyhyen unen sieto, kävelevä sanakirja-ominaisuus ja lohdutustaito?
Jutun pointti oli se, kuinka paljon ihailen äitejä. Miten te pystytte kaikkeen? Olisi mielenkiintoista saada kommentteja tähän asiaan, koska tiedän että siellä ruudun toisella puolen on äiti-ihmisiä. Sekin vielä! Ehditte lukea blogejakin! Kertokaa minulle miten tästä kiireestä selviää parhaiten.
Ps. Minun äiti on kyllä paras. Mama keräsi minulle kaksi sangollista suppilovahveroita, "kun niitä oli niin paljon!"
Kuvat kahta alimmaista lukuunottamatta we♥it
6 kommenttia:
Mutta onneksi me oltiin aika kilttejä :) Ollaan saatu kyllä hyvä kasvatus! Äiti on paras. Ja mehän ollaan äärimmäisen fiksuja, jeejee!
No mutta jee, äiret ovatkii parhautta ja niitten lapset :)
Mie oonkii päässy suhteellisen helpol, ku ei oo ku kolme tenavaa ja on saant iha ite heit ohjastaa, ku ei oo sit parisuhetta siin riesaan :D
Kini: Hih, sulla on sitten asiat hyvin, hieno homma ;)
Kiitos kommenteista! Lisää saa laittaa!
Ehkä se on niinkin, että kun katsoo sivusta toisten elämää, niin tuntuu, että se toinen saa aikaiseksi hirveesti. Mulla on ainakin ihan sama. Mä ihmettelen muita äitejä, että kuin ne ehtii ja kerkee ja sit joku muistuttaa, että onhan mullakin ne omat kerkeemiset. Jos sää joskus päätät hankkia lapsia, niin kai sääkin siinä arjessa sen vaan huomaat, että tässähän tää menee. Onhan se elämä toki muuttunut niistä ajoista mitä oli silloin kun ei ollut lasta, mutta nyt on sil viisteen hyvä syy karsia niitä itsekkyyksiä, mitä ennen teki, vaikka kyl se joskus harmittaa, mut kun on toi poeka, niin kyllä sen vuoksi tekisi vaikka mitä. Mut samaa mieltä, että kyllä äireet on huippuja ja anopit. Ja niiren lapset!
Terkuin Sirkku
Niinhän se on ja aina kun katsoo toisen elämää niin siitähän näkee vaan osan...Ja elämähän taitaa muuttua aikalailla täysin kun saa lapsen, luulen minä... Mutta kyllä mamat on parhaita!
Ja kaikkihan ei tapahdu yhdessä yössä. Lapsetkin useimmiten tulee yksi kerrallaan ja elämä menee ikään kuin "vaiheissa". Päivä päivältä opettelua, etenkin siihen äitiyteen. Ensin kuitenkin ollaan raskaanakin se 9 kk, siinä ennättää valmistautua moneen asiaan. Jos mietin itse elämääni vaikka viisi vuotta taakse päin, niin kovin käsittämättömältä tuntuisi, että selviäisin nykyisestä tilanteesta. Enkä kyllä selviäisikään jos kaikki tiputettaisiin kerralla. Mutta onneksi luonto hoitaa nämä asiat niin, että pääsee orientoitumaan uusiin haasteisiin asia ja "vaihe" kerrallaan :). Johanna
Lähetä kommentti