Minimuumi ma oon

Niin tosiaan, en ole vouhkannut täällä blogissa että pääsin minimum skillsit läpi! Ja se tapahtui jo isänpäivänä (kirjotetaanko ko. päivä muuten isolla vai pienellä...?). Niille jotka nyt ihmettelevät että WTF, niin roller derbyssä on oltava suoritettuna vähimmäisvaatimukset eli minimun skillsit eli minimuumit (kuten meidän liiga niitä hehheh nimittää :D) jotta pääsee pelaamaan esim. scrimmageihin eli harkkapeleihin. Minulta on minimuumeja testattu ennenkin mutta jäi parista jutusta kiinni ja nyt vihdoin pääsin muutaman muun kanssa suorittamaan niitä uudelleen. Täytyy kyllä sanoa että oli pikkuisen eri meininki nyt kuin silloin aiemmin, koska tiesin osaavani ja olo oli itsevarma. Parhaiten derbyssä oppii pelaamalla ja nyt se tositreenaus oikeastaan vasta alkaa. Olen aika hidas oppimaan mutta tahtoa löytyy ja on hitsin hienoa huomata, että osaa jonkun jutun ja kehitystä syntyy joskus jopa aika nopeasti. Kaikessa on kuitenkin treenattavaa paaaaaljon, eikä kukaan kai koskaan ole valmis.

Kuten olen aiemmin ehkä maininnutkin niin roller derbyn myötä olen alkanut liikkua paljon enemmän kuin ennen, koska haluan olla hyvä pelaaja. Spinning ja body pump ovat olleet ne  isoimmat innostuksen aiheet viime aikoina ja vuodenvaihteen jälkeen alan käydä kuntosalicirquitissa. Derbytreeneistä jään pois vain silloin kun olen kipeä tai töissä. Kipeänä olen onneksi todella harvoin (fingers crossed). Muutama viikko sitten kävin muuten rasvaprosentin mittauksessa. Se on (rumpujen pärinää) 28. On vähän liikaa mutta suunta on alaspäin ja oikein hyvä prosentti olisi 24. Ei ole pitkä matka siihen. Eipä sillä että mitään rasvoja stressaisin :) 

Rasvasta tuli kappas vaan mieleen ruoka. Joudun nykyään syömään aika paljon jotta treenatessa ei tule paha olo. Nurisin aiemmin osaamattomuuttani syömisen suhteen mutta nyt olen oivaltanut, että annoskokoani on suurennettava ja välipaloja syötävä. Ennen söin liian vähän ja nälkä tuli uudelleen aika nopeasti ja silloinhan sitä tarttuu herkästi vaikka siihen työpaikan kahvihuoneessa lojuvaan kakkupalaan tai muuhun shittiin. Välipaloiksi olen nyt syönyt proteiinipatukoita tai rahkaa ja herkuttelu on vähentynyt huomattavasti. Ko. syöminen on ollut kyllä mielessä, mutta käytännössä juttu on ollut ihan eri. Nyt vaan jotenkin riitti enkä edes pysty enää syömään esim. ranskalaisia pottuja. Kroppa alkaa hylkiä kaikkea uppopaistettua ja alkaa kuvottaa. Se on tavallaan myös harmi koska olisi kiva edes joskus syödä mozzarellatikkuja ja kanahampurilaisia. Välillä pitää tietty koittaa kun oikein tekee mieli :) Mutta ehkäpä vasta sitten kun se rasvaprosentti on sen 24.

Tänään aamupalani näytti tältä.

Kaksi kananmunavoileipää, iso kuppi vihreää sitruunateetä lempparimukista, klementiini ja smoothie, joka sisälsi banaania, mustikoita, macajauhetta, kaurahiutaleita, maitoa ja makeutusjauhetta. Kun makeutusjauhe on lopussa, aion siirtyä hunajaan koska makeutusjauhe nyt vaan on niin... keinotekoista. Mutta onpa tullut ostettua ja käytän sen loppuun ja that`s it. Mutta takaisin aamiaiseen. Kuvittelin että meidän jääkaapissa oli kaksi sitruunajogurttia, mutta kun avasin jääkaapin oven, tajusin että olin nähnyt unta niistä jogurteista. Ihmettelen toisinaan itsekin sielunelämääni. Taidan ostaa niitä jogurtteja, niin ei tarvitse pettyä huomenaamulla. Haha. 

Tämän liikunta- ja ruokapläjäyksen siivittämänä lähdenkin nyt töihin. Huokaus. Hauskaa ja talvista tiistaita, tyypit!