Eilen meillä fresh meateilla oli level1-testit ja siinähän kävi niin, että minä olin ainoa joka ei päässyt läpi. Level 1-testissä piti osata esim. jarrutukset, pysähtymiset, tasapainoilu yhdellä jalalla, eteneminen ilman että rullat pyörivät ja sitten se, joka minulla kosahti. Eli se helvetin nopeus. Olen niin hidas että ottaa päähän ihan julmetun paljon. Testissä piti siis päästä minuutissa viisi kierrosta ja viidessä minuutissa kaksikymmentä. Olin jo aiemmin päässyt rimaa hipoen sen 20 kierrosta mutta minuutin kierrokset eivät menneet läpi. Kuten eivät sitten eilenkään. Kaksi kertaa vielä yritin ja jäi kummallakin kerralla noin kahdesta metristä kiinni. En ole varmaan koskaan ollut näin pettynyt itseeni! Karvaat pettymyksen kyyneleetkin piti päästellä vielä illalla. Onneksi kaverini tuli kyydissäni testeistä joten sain vähän avautua ja puhua asiasta. Vähän sitten helpotti oloa. Kaksi hemmetin metriä! WTF? Täytyy nyt vaan hyväksyä, että olen aika hidas ja tietenkin testitilanteessa vielä jännitti enkä luota luistimiini vielä täysin. Onneksi minulle on tulossa paremmat rullat Saksasta, niiden pitäisi olla pitävämmät. Mutta kyllä vitutti, ja edelleenkin ärsyttää kun ajattelen eilistä. Testin muilta osin olen kyllä tyytyväinen itseeni, jopa T-jarrutus meni aika hyvin!
Mitäpä sitten voin tehdä, jotta minusta tulisi nopea kuin pieni ohjus?! Ainakin alan käymään ulkona luistelemassa (kun saan ne uudet rullat) niin tulee luisteltua muulloinkin kuin kerran tai kaksi viikossa treeneissä. Koutsimme Riina myös lupasi prepata minua tätä pirullista luistelua varten. Minun pitää myös lopettaa itseni vertaaminen muihin. Jos muut pääsevät nyt miljoona kierrosta minuutissa ja minä neljä, niin se ei tarkoita sitä etten pääsisi siihen miljoonaan joskus tulevaisuudessa. Pitäisi muistaa ajatella näin eikä pettyä itseensä. Mutta minkäs sitä luonnolleen voi. Onneksi pääsen jaloilleni aika pian ja alan tehdä asian eteen jotain. Mur! Mutta se kaksi metriä aaaargh...
Allaoleva katti kuvaa hyvin olotiloja epäonnistumisen jälkeen. Lisätään siihen mielissämme vielä ne katkerat kyyneleet. Heh...
No niin, nyt vaan katse eteenpäin ja kohti uusia haasteita ja rullailuja! Hauskaa viikonloppua ja äitienpäivää! Huomenna kantsii muuten tulla vaikka sen äidin (ja isätkin saa tulla) Kuusankosken Teatteriin joko klo 16 tai 19 Jos rakastat-esitykseen! Esitys pitää sisällään lauluja ja tekstejä rakkaudesta, ja minäkin olen siinä! Tulkaa! Hyvä esitys on! :) Lippuja ja lisätietoja täältä klik klik!
Kuva we♥it
2 kommenttia:
Älä anna ton nopeustestin masentaa, kyllä ne viimosetkin metrit sieltä vielä ehtii repäisemään! :) Toi yhteiskoulun lattiakin on tosi epäedullinen nopeustesteissä jos on vähänkin liukkaat renkaat, jotka viel kerryttää pölyä pinnalleen. Mutta hei, suuuuuuret onnittelut siitä, että sait kaikki muut onnistumaan läpi, jee!! :)
Kiitti Hotpantsi! <3 Se tosiaan on, Himmelillä on samat renkaat ku mulla ja seki valittelee sitä liukkautta. Nyt sain Poisonit, pakko päästä testaamaan niitä. Jihuu! Oon kyllä tosi ylpeä itestäni et sain tosiaan ne muut läpi, jopa t-jarrutus meni hyvin, ja opin sen vähän ennen testejä... Jeejee!
Lähetä kommentti